Tässä tämän kurssin viimeinen tehtävä eli itsearviointi.
Piti käydä tarkastamassa blogin alusta mitä tavoitteita olin itselleni tullut asettaneeksi kurssin suhteen. Halusin oppia seuraamaan somea tehokkaammin, tutustua yleisimpiin sovellutuksiin ja pohtia sitä, mistä somessa ylipäätään on kysymys ja mitä kaikkea ihmiset siellä tekevät. Nämä tavoitteet täyttyivät omasta mielestäni ihan hyvin. Opettelin käyttämään syötteitä ja liityin twitteriin. Nämä molemmat ovat huimia edistyksiä siinä, miten seuraan esim. oman alani tapahtumia somen kautta. Lisäksi twitter on varmasti yksi noista yleisimmistä sovelluksista, joihin halusin tutustua. Ja perustin tietysti taas blogin. Olin viimeksi blogannut seitsemän vuotta sitten, eli oli mukava verestää sitäkin taitoa. Myös käsitys koko sosiaalisen median kirjosta laajeni huimasti omien esittelyjen tekemisen ja muiden some-esittelyjen lukemisen kautta.
Vähemmän onnistuneen kurssista teki ajan ja jaksamisen puute. Tosi hyvä muiden koulutöiden ja valmistumisen kannalta, että kurssi päättyi jo nyt, mutta jollain lailla se tuntui myös jäävän vähän kesken. Tuntuu siltä, että oma panostus kurssiin olisi voinut olla suurempi. Toisaalta tämä aihe on hyvä koska siihen tutustumista voi jatkaa helposti itse.
Yksi oivallus oli se, miten sosiaalinen media on jo osa liiketoimintaa ja miten monissa yrityksissä pohditaan sen käyttöä ja yritetään ratkaista siihen liittyviä kysymyksiä. Toinen oivallus tuli pohdintaesseetä kirjottaessa, kun tajusin miten sosiaalinen media tosiaan on nykyään nivoutunut osaksi "muuta" maailmaa ja elämää eikä enää ole varhaisten verkkoyhteisöjen ja keskustelupalstojen tapainen salaperäinen ja sisäänpäin kääntynyt asia.
En ollut ennen kurssia erityisen some-myönteinen enkä kielteinen, eikä mielipiteeni ole keikahtanut kumpaankaan suuntaan kurssin aikana. Suhteeni sosiaaliseen mediaan on kurssin aikana muuttunut ehkä monipuolisemmaksi. Jo pelkästään sen tähden että näin miten some-työkaluja käyttäen pystytään toteuttamaan ihan toimiva verkkokurssi!
sossome
Sosiaalinen media tutuksi -kurssin blogi
tiistai 20. marraskuuta 2012
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Mitä #@:ttiä
Palautin vanhan Twitter-tilini taas henkiin tämän kurssin innoittamana. Olin tehnyt tilin joskus kauan sitten, mutta en koskaan innostunut käyttämään sitä. Tutuistani vain pari oli twitterissä eikä twiittaaminen ollut levinnyt kovin laajalle muutenkaan. Palvelussa ei siis oikeastaan tuntunut olevan kovin paljon seurattavaa. Ja omat twiitit tuntuivat huudolta tyhjyyteen (ok, tein niitä neljä). Mutta nyt twitter pursuaa keskustelua ja potentiaalisesti mielenkiintoista sisältöä. Lisäksi twiittejä käytetään esimerkiksi seminaarien viestiseinillä. Yksi työkaverini selitti joskus, että twitteri etu vaikka facebookkiin nähden on siinä, että siinä voi seurata helposti vaikka ihailemaansa julkkista tai kiinnostavaa poliitikkoa, mikä ei muilla palveluilla onnistu yhtä luontevasti (eri asia tietysti kirjoittaka Barack Obama tai Tarja Halonen itse omat twiittinsä.. mutta tämän me tiedämme ja hyväksymme). Hyvä palvelu siis. Mutta pakko tunnustaa, että twitterin toimintatavat ja etiketti eivät aukea aivan kertavilkaisulla. Minulla on hämärä kuva siitä mitä @:t ja #:t tarkoittavat, mutta olisi kiva jos joku asiaan vihkiytynyt voisi vääntää rautalangasta.
Elämä yhtä tv:tä
Elämä on tällä hetkellä pelkkää tv:tä (ja vähän excel jatkokurssia). Minullakin on nimittäin opinnäytetyön loppuviimeistelyt käynnissä ja aiheeni käsittelee tv:tä, olen tv-yhtiössä päivätyössä ja päädyin näköjään vielä koulun kursseillakin käsittelemään aihetta. Joskus jopa katson tv:tä vapaa-ajalla :)
Törmäsin sosiaalisen tv:n käsitteeseen tällä viikolla uudestaan kun käväisin Finnpanelin sivuilla. Aihe herätti täällä hämmennystä, joten tässä kaikille linkki englantilaisen Grahan Lovelacen alkuvuodesta Finnpanelin tv-vuosi -tilaisuudessa pitämään esitelmään sosiaalisesta tv:stä. Mielenkiintoinen on esim. dia (s. 40) josta selviää yhteys ohjelman genren ja katsomisen sosiaalisuuden välillä! Rikossarjat ja draamat eivät innosta sosiaaliseen katseluun, raelityt ja ja urheilu sen sijaa innostavat. Miksi? Ohjelmat, joita seurataan keskittyneesti, mutta joiden toiminnassa on selkeitä taukoja saavat ihmiset sosiaalisen median pariin katselun lomassa. Käy järkeen.
Grahan Lovelacen esitys
Törmäsin sosiaalisen tv:n käsitteeseen tällä viikolla uudestaan kun käväisin Finnpanelin sivuilla. Aihe herätti täällä hämmennystä, joten tässä kaikille linkki englantilaisen Grahan Lovelacen alkuvuodesta Finnpanelin tv-vuosi -tilaisuudessa pitämään esitelmään sosiaalisesta tv:stä. Mielenkiintoinen on esim. dia (s. 40) josta selviää yhteys ohjelman genren ja katsomisen sosiaalisuuden välillä! Rikossarjat ja draamat eivät innosta sosiaaliseen katseluun, raelityt ja ja urheilu sen sijaa innostavat. Miksi? Ohjelmat, joita seurataan keskittyneesti, mutta joiden toiminnassa on selkeitä taukoja saavat ihmiset sosiaalisen median pariin katselun lomassa. Käy järkeen.
Grahan Lovelacen esitys
tiistai 13. marraskuuta 2012
You have notifications pending
Parissa blogissa on tässä viime viikoina puhuttu sosiaalisen median aiheuttamasta ähkystä tai sosiaalisen median aiheuttamasta riippuvuudesta (joka ilmenee iltaisen nukkumaanmenon myöhästymisenä), mutta kärsiikö kukaan muu sosiaalisen median laiminlyöntiahdistuksesta? Siis tuleeko kenellekään muulle huono omatunto siitä, että ei ole ollenkaan seurannut facebookkia tai lukenut kavereiden blogeja? Tämän kurssin aikana tämä epäsosiaalisen mediakäyttäytymisen aiheuttama morkkis on tietysti aivan valtavaa, mutta joskus koen sitä kyllä muutenkin. Ainakin silloin kun Facebook lähettää sähköpostin otsikolla "Jonna, you have notifications pending".
torstai 1. marraskuuta 2012
Sosiaalinen tv ja Miso esittely
Tietääkö kukaan yhtään oikeasti toimivaa televisioon liittyvää sosiaalisen median vempainta? Olen itse töissä tv:n parissa ja varsinkin nyt viime viikkojen VOD-palveluihin liittyvän uutisoinnin ja keskustelun yhteydessä olen alkanut miettiä tätä asiaa. En itse käytä pinterestiä, mutta palvelun idea tuntuu minusta hyvin toimivalta: netistä löytyvästä materiaalista jokainen saa rakentaa oman kokonaisuutensa ja jakaa sen maailman kanssa. "näistä jutuista minä pidän, tällainen tyyppi minä olen" . Jos tämä ajatus toimii kuvien ja linkkien kanssa niin se voisi toimia videoiden kanssa. Palvelu olisi sekä paikka mistä itse löytäisi helposti omat lempiohjelmansa että paikka jossa voisi kertoa toisille mitä katsoo. Lisäksi tämä varmasti tv-yhtiöille ja VOD-palvelujen tuottajille hyvin kiinnostava palvelu.
Mutta mutta koska en ainakaan etsimällä löytänyt tuollaista palvelua, esittelen yhden "social-tv" -sovelluksen.
Miso on sosiaalisen median tv-sovellus, joka toimii netissä ja applikaationa(ainakin) iPhonessa. Sovelluksen ideana on tehdä "check-in" alkaessaan katsoa jotakin ohjelmaa ja ansaita näin pisteitä, samaan tyyliin kuin Foursquaressa. Misossa voi kommentoida jaksoja ja keskustella muiden samaa ohjelmaa katsovien käyttäjien kanssa. Lisäksi käyttäjät voivat luoda ohjelmiin liittyviä diaesityksiä, joita muut käyttäjät voivat kommentoida. Wikipedian mukaan Miso on yhteistyössä joidenkin tv-yhtiöiden kanssa ja tarjoaa joihinkin ohjelmiin liittyen lisämateriaalia, jonka saa appsiin synkassa ohjelman televisiossa etenemisen kanssa.
Tilin luominen ja appsin lataaminen puhelimelle olivat todella vaivattomia toimenpiteitä. Sivu on kohtuullisen selkeä ja applikaatiokin näyttää ihan toimivalta. Misoon voi kirjautua facebook-tunnuksilla ja luultavasti Miso-aktiviteetit voi siis jakaa myös siellä.
Ymmärrän tämän palvelun ajatuksen ja luulen, että se voisi kiinnostaakin ihmisiä. Varsinkin jos käyttö on helppoa ja jos ohjelmiin chekkaamalla saa jotakin extraa, lisämateriaalia tms. Tv:stä keskustellaan kuitenkin sosiaalisessa mediassa nyt jo jonkin verran. Mutta kuitenkin tämä on palvelu todellisille tv-faneille, jotka haluavat keskustella ohjelmista ja intoilla niistä yhdessä muiden fanien kanssa :) Ja koska kyseessä on yhdysvaltalainen palvelu, uusimmat jaksot sarjoista ovat melkein aina meidän tämän hetkisiä esityksiämme edellä.
Tässä screenshot Mison Rillit huurussa -ohjelmasivusta:
Mutta mutta koska en ainakaan etsimällä löytänyt tuollaista palvelua, esittelen yhden "social-tv" -sovelluksen.
Miso on sosiaalisen median tv-sovellus, joka toimii netissä ja applikaationa(ainakin) iPhonessa. Sovelluksen ideana on tehdä "check-in" alkaessaan katsoa jotakin ohjelmaa ja ansaita näin pisteitä, samaan tyyliin kuin Foursquaressa. Misossa voi kommentoida jaksoja ja keskustella muiden samaa ohjelmaa katsovien käyttäjien kanssa. Lisäksi käyttäjät voivat luoda ohjelmiin liittyviä diaesityksiä, joita muut käyttäjät voivat kommentoida. Wikipedian mukaan Miso on yhteistyössä joidenkin tv-yhtiöiden kanssa ja tarjoaa joihinkin ohjelmiin liittyen lisämateriaalia, jonka saa appsiin synkassa ohjelman televisiossa etenemisen kanssa.
Tilin luominen ja appsin lataaminen puhelimelle olivat todella vaivattomia toimenpiteitä. Sivu on kohtuullisen selkeä ja applikaatiokin näyttää ihan toimivalta. Misoon voi kirjautua facebook-tunnuksilla ja luultavasti Miso-aktiviteetit voi siis jakaa myös siellä.
Ymmärrän tämän palvelun ajatuksen ja luulen, että se voisi kiinnostaakin ihmisiä. Varsinkin jos käyttö on helppoa ja jos ohjelmiin chekkaamalla saa jotakin extraa, lisämateriaalia tms. Tv:stä keskustellaan kuitenkin sosiaalisessa mediassa nyt jo jonkin verran. Mutta kuitenkin tämä on palvelu todellisille tv-faneille, jotka haluavat keskustella ohjelmista ja intoilla niistä yhdessä muiden fanien kanssa :) Ja koska kyseessä on yhdysvaltalainen palvelu, uusimmat jaksot sarjoista ovat melkein aina meidän tämän hetkisiä esityksiämme edellä.
Tässä screenshot Mison Rillit huurussa -ohjelmasivusta:
torstai 25. lokakuuta 2012
esittelyssä Last.fm
Tässä yksi sosiaalisen median esittely lisää:
Last.fm on musiikin suosittelupalvelu. Palvelu toimii niin, että käyttäjä luo tilin ja lataa tietokoneelleen scrobbler-ohjelman, joka tallentaa sivustolle tiedon kaikesta käyttäjän kuuntelemasta musiikista. Musiikki tilastoidaan ja last.fm käyttää tätä tietoa suositellakseen käyttäjälle uutta samankaltaista musiikkia tai yhdistääkseen keskenään käyttäjiä, joilla on samanlaiset musiikinkuuntelutottumukset. Palvelussa on myös tietoa tapahtumista ja konserteista. Palvelussa on mahdollista ”ystävystyä” muiden käyttäjien kanssa, ottaa osaa keskusteluihin ja kommentoida musiikkia ja tapahtumia sekä luoda ryhmiä.
Liityin Last.fm:n käyttäjäksi ehkä kuusi vuotta sitten ja palvelu on kehittynyt huomattavasti sen jälkeen. Alussa palvelu oli lähes kokonaan ilmainen, mutta nyt jotkin toiminnot ovat muuttuneet maksullisiksi. Esimerkiksi radio, joka on yksi palvelun yksi parhaista toiminnoista, vaatii 3 €/kk hintaisen tilauksen. Radio on toiminto, jolla voi luoda oman radioasemansa, joka soittaa musiikkia, joka on samankaltaista kuin tietty bändi, perustuu johonkin genreen tai koostuu vaikkapa jonkin toisen käyttäjän suosimasta musiikista.
Last.fm:n parhaat toiminnot mielestäni ovat musiikkisuositukset. Myös se, että itse kuuntelemani musiikki tilastoituu palveluun kappaleen tarkkuudella on aika kiehtovaa. Mutta tämä koskee siis tietenkin vain tietokoneen tai muun scrobbler-ohjelmalla varustetun välineen kautta kuunneltua musiikkia. Last.fm on mielestäni myös aidosti sosiaalinen palvelu, jossa tulee helposti otettua yhteyksiä ennalta tuntemattomiin ihmisiin vain siksi että musiikkimaut ovat samankaltaisia. Myös tapahtumien ja konserttien ympärille muodostuu aika luonnollisesti osanottajien yhteisöjä.
Palvelun käyttöönotto vaatii jonkin verran vaivannäköä varsinkin kun käyttöehdot ovat hieman erilaisia riippuen siitä missä maassa asut ja ymmärtääkseni palvelun toimiminen mobiililaitteissa on vielä vähän horjuvaa (itse en ole tätä kokeillut), mutta on sen arvoista varsinkin jos olet musiikin suurkuluttaja ja pidät uusien artistien löytämisestä. Itse en käytä Last.fm:ä oikestaan enää musiikin kuunteluun, eikä minulla ole scrobbleriakaan enää käytössä, mutta saatan etsiä sivustolta pitämieni artistien kanssa samankaltaista musiikkia.
http://www.last.fm
Last.fm on musiikin suosittelupalvelu. Palvelu toimii niin, että käyttäjä luo tilin ja lataa tietokoneelleen scrobbler-ohjelman, joka tallentaa sivustolle tiedon kaikesta käyttäjän kuuntelemasta musiikista. Musiikki tilastoidaan ja last.fm käyttää tätä tietoa suositellakseen käyttäjälle uutta samankaltaista musiikkia tai yhdistääkseen keskenään käyttäjiä, joilla on samanlaiset musiikinkuuntelutottumukset. Palvelussa on myös tietoa tapahtumista ja konserteista. Palvelussa on mahdollista ”ystävystyä” muiden käyttäjien kanssa, ottaa osaa keskusteluihin ja kommentoida musiikkia ja tapahtumia sekä luoda ryhmiä.
Liityin Last.fm:n käyttäjäksi ehkä kuusi vuotta sitten ja palvelu on kehittynyt huomattavasti sen jälkeen. Alussa palvelu oli lähes kokonaan ilmainen, mutta nyt jotkin toiminnot ovat muuttuneet maksullisiksi. Esimerkiksi radio, joka on yksi palvelun yksi parhaista toiminnoista, vaatii 3 €/kk hintaisen tilauksen. Radio on toiminto, jolla voi luoda oman radioasemansa, joka soittaa musiikkia, joka on samankaltaista kuin tietty bändi, perustuu johonkin genreen tai koostuu vaikkapa jonkin toisen käyttäjän suosimasta musiikista.
Last.fm:n parhaat toiminnot mielestäni ovat musiikkisuositukset. Myös se, että itse kuuntelemani musiikki tilastoituu palveluun kappaleen tarkkuudella on aika kiehtovaa. Mutta tämä koskee siis tietenkin vain tietokoneen tai muun scrobbler-ohjelmalla varustetun välineen kautta kuunneltua musiikkia. Last.fm on mielestäni myös aidosti sosiaalinen palvelu, jossa tulee helposti otettua yhteyksiä ennalta tuntemattomiin ihmisiin vain siksi että musiikkimaut ovat samankaltaisia. Myös tapahtumien ja konserttien ympärille muodostuu aika luonnollisesti osanottajien yhteisöjä.
Palvelun käyttöönotto vaatii jonkin verran vaivannäköä varsinkin kun käyttöehdot ovat hieman erilaisia riippuen siitä missä maassa asut ja ymmärtääkseni palvelun toimiminen mobiililaitteissa on vielä vähän horjuvaa (itse en ole tätä kokeillut), mutta on sen arvoista varsinkin jos olet musiikin suurkuluttaja ja pidät uusien artistien löytämisestä. Itse en käytä Last.fm:ä oikestaan enää musiikin kuunteluun, eikä minulla ole scrobbleriakaan enää käytössä, mutta saatan etsiä sivustolta pitämieni artistien kanssa samankaltaista musiikkia.
http://www.last.fm
Syö, syötä, syöte
Yksi henkilökohtaisista oppimistavoitteista on ainakin vahvasti työn alla. Asetin tavoitteeksi, että opettelen tämän kurssin ainaka ainakin seuraamaan sosiaalista mediaa tehokkaasti. Ja nimenomaan niin, että löydän sieltä haluamani sisällöt, ilman että eksyn tuntikausiksi lueskelemaan kaikkea muuta mahdollista. Huomasin että Mummeli valitteli omassa blogissaan samaa, "työtunteja" kertyy tässä hommassa helposti kohtuuttomasti aikaan saatuun jälkeen verrattuna :)
Otin siis ensimmäistä kertaa käyttöön RSS-syötteenlukijan. Yksinkertaisuuden vuoksi päädyin Google -readeriin (http://www.google.com/reader). Lukijoita on tarjolla lukemattomia ja esimerkiksi Firefoxiin saa lukijoita lisäosina.
En ollut koskaan ennen tutustunut RSS-syötteiden maailmaan. Jossain vaiheessa huomasin kyllä, että RSS:n ikoneja alkoi ilmestyä verkkolehtiin ja blogeihin, mutta en ikinä ryhtynyt perehtymään aiheeseen tarkemmin. Olen yleensä seurannut aktiivisesti vain muutamaa blogia, joten osoitteet ovat yleensä jääneet mieleen tai olen tallettanut ne kirjanmerkkeihin. Nyt kun yhtäkkiä on kolmekymmentä blogia seurattavana, RSS-feedi näyttää olevan ainoa tapa tehdä se järkevästi.
RSS on siis lyhenne sanoista Rich Site Summary ja se on usein päivittyvien nettisisältöjen julkaisussa käytetty formaatti (uuh, ehkä opettajat voivat korjata jos tämä ei nyt ole ihan oikeaa tietoa). Käytännössä syöte tulee lukijaan (esim. Google reader) muodossa jossa näkyy sisällön (esim. blogikirjoitus) otsikko, pikkuinen pätkä tekstiä sekä julkaisupäivämäärä, kirjoittaja jne (metatieto?). Tekstin voi lukea lukijan kautta tai siirtyä linkistä itse nettilähteeseen.
Minä lisäsin kaikki kurssin blogit omaan lukijaani lisäämällä osoitteet käsin yksi kerrallaan, mutta RSS:n avulla voi myös tilata suurempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi Helsinginsanomien nettiuutiset.
Tutkin aihetta nopeasti Wikipediasta ja tietenkin huomaan nyt vasta raapaisseen pintaa. Tässä pari linkkiä innokkaille:
http://en.wikipedia.org/wiki/RSS
http://en.wikipedia.org/wiki/Web_feed
http://en.wikipedia.org/wiki/Feed_aggregator
Otin siis ensimmäistä kertaa käyttöön RSS-syötteenlukijan. Yksinkertaisuuden vuoksi päädyin Google -readeriin (http://www.google.com/reader). Lukijoita on tarjolla lukemattomia ja esimerkiksi Firefoxiin saa lukijoita lisäosina.
En ollut koskaan ennen tutustunut RSS-syötteiden maailmaan. Jossain vaiheessa huomasin kyllä, että RSS:n ikoneja alkoi ilmestyä verkkolehtiin ja blogeihin, mutta en ikinä ryhtynyt perehtymään aiheeseen tarkemmin. Olen yleensä seurannut aktiivisesti vain muutamaa blogia, joten osoitteet ovat yleensä jääneet mieleen tai olen tallettanut ne kirjanmerkkeihin. Nyt kun yhtäkkiä on kolmekymmentä blogia seurattavana, RSS-feedi näyttää olevan ainoa tapa tehdä se järkevästi.
RSS on siis lyhenne sanoista Rich Site Summary ja se on usein päivittyvien nettisisältöjen julkaisussa käytetty formaatti (uuh, ehkä opettajat voivat korjata jos tämä ei nyt ole ihan oikeaa tietoa). Käytännössä syöte tulee lukijaan (esim. Google reader) muodossa jossa näkyy sisällön (esim. blogikirjoitus) otsikko, pikkuinen pätkä tekstiä sekä julkaisupäivämäärä, kirjoittaja jne (metatieto?). Tekstin voi lukea lukijan kautta tai siirtyä linkistä itse nettilähteeseen.
Minä lisäsin kaikki kurssin blogit omaan lukijaani lisäämällä osoitteet käsin yksi kerrallaan, mutta RSS:n avulla voi myös tilata suurempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi Helsinginsanomien nettiuutiset.
Tutkin aihetta nopeasti Wikipediasta ja tietenkin huomaan nyt vasta raapaisseen pintaa. Tässä pari linkkiä innokkaille:
http://en.wikipedia.org/wiki/RSS
http://en.wikipedia.org/wiki/Web_feed
http://en.wikipedia.org/wiki/Feed_aggregator
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
